Helsingin kerho 90 vuotta

Kirjoittaja: 

Hannu Korhonen, lehtori emeritus, Orimattila
Kerhon uudet kunniajäsenet Antti Voipio, Lasse Paajanen ja Liisa Rautamäki. Oikealla Helsingin kerhon puheenjohtaja, MAOLin hallituksen jäsen Katri Halkka.

 

Sateisena marraskuun iltana kerääntyi nelisenkymmentä MAOLilaista Ekbergin juhlahuoneistoon Bulevardille juhlimaan 90 vuotta täyttävää Helsingin kerhoa. Lämminhenkisen tilaisuuden avasi kerhon puheenjohtaja Katri Halkka ja seremoniamestarina toimi varapuheenjohtaja Jukka Hatakka.

Helsingin kerho on vanhin MAOLin nykyisistä paikallisyhdistyksistä. Vain Viipurin kerho oli vanhempi, mutta sitähän ei valtiopoliittisista syistä enää ole. Helsingin kerho perustettiin 1927 eli kahdeksan vuotta aikaisemmin kuin itse MAOL. Yhteys on kuitenkin selvä, sillä Lasse Paajasen esittämästä historiakatsauksesta kävi ilmi, että liiton perustamisessa toimivat aktiivisesti Helsingin kerhon silmäätekevät, oppikirjankirjatekijöinä tunnetut Urpo Kuuskoski, Niilo Kallio ja Bruno Malmio. Paajanen pääsi historiikissään 1960-luvulle. Siitä jatkoi Olli Syvähuoko. Hän keskittyi uuden matematiikan nousun ja tuhon muistelemiseen ja joukko-opin mollaamiseen. Pääsi kuitenkin 1970-luvulle.

Vanhimpia kunniavieraita olivat MAOLin pitkäaikaiset ystävät professori emeritus Kaarle Kurki-Suonio ja professori emerita Maija Ahtee. Näistä edellä mainituista huolimatta tilaisuus ei ollut luonteeltaan mikään eläkekerhon horinatapaaminen, vaan ilme oli nuorten osanottajien ansiosta vilkas ja nuorekas. Nuorimpia olivat ehkä Rauman kerhon hallituksen jäsen Otso Huuhka, Vantaan kerhon puheenjohtaja Linnea Honkanen, joka on ollut opettajan kolmisen vuotta, ja Helsingin kerhon tiedottaja Topi Salmi, joka on selvästi alle kolmikymppinen ja opettajana vasta kolmatta vuotta.

Nuorten jäsenten määrästä päätellen sekä Helsingin kerhon että koko MAOLin tulevaisuus näyttää hyvältä. Liiton toimistopäällikön Eeva Topparin mielestä jäsenhankinta, erityisesti nuorten opettajien saaminen mukaan toimintaan, on kuitenkin kynnyskysymys. Kerhot ovat tässä aivan avainasemassa. Parhaita sanomanlevittäjiä olisivat nuoret jäsenet itse. Vaikka vanhat jäsenet ovat kokeneet saaneensa paljon MAOLilta, niin markkinoijina he eivät ole uskottavimpia. Nuorten tarpeita vastaavat yhteistyömuodotkin ovat toiset kuin vielä kaksikymmentäkin vuotta sitten. Myös asenneilmapiiri on muuttunut niin, että useimmin jäsenyyskeskusteluissa esitettävä kysymys on, mitä minä saisin liittymiseni vastineeksi.

Otso Huuhkalla on selvät vastaukset, vaikka hän on opettajana vasta viidettä vuotta. Kerhotoiminnalla on ollut hänelle valtavan suuri merkitys opetustaipaleen alussa. Se on auttanut verkostoitumaan, samoin myös seuraamaan sitä, mitä koulumaailmassa ja yleisemminkin yhteiskunnassa tapahtuu oman luokkahuoneen ulkopuolella. Mukaan pääsy kyllä edellyttää omaa aktiivisuutta, sitä, että saa suunsa auki eikä pelkää tarttua tilaisuuteen. Kollegoilta ja kerholta saatu henkinen tuki on hänen mielestään ollut korvaamatonta, todellinen pedagoginen turvaverkko. Opettajana hän on tyytyväinen fysiikan opettajan työhönsä, missä parasta ovat opiskelijat sekä heidän innostumisensa ja kasvamisensa näkeminen.

 

Juhlan arvovaltaisimpia osanottajia, vasemmalta lukien professori emeritus Kaarle Kurki-Suonio, lehtori Katri Halkka ja MAL:n kunniapuheenjohtaja, vakuutusmatemaatikko Raimo Voutilainen.

 

Juhlapuheessaan myös liiton puheenjohtaja Leena Mannila korosti kerhotoiminnan merkitystä. Se on MAOLin toiminnan ydin. Yksilön kannalta kollegoilta saatu tiedollinen ja taidollinen tuki sekä oman työn aiheista keskustelemisen mahdollisuus ovat parasta antia. Parhaimmillaan opettajat jakavat toisilleen omaa osaamistaan ja parhaita käytänteitään sekä toisaalta saavat mahdollisuuden tuoda esille omassa opetuksessaan havaitsemiaan ongelmia ja ilonaiheita. Yhdessä toimiminen ja verkostoituminen ovat erityisen tärkeitä nyt, kun elämme vuosisadan suurinta muutosta koulumaailmassa.

Paikallisia tarpeita vastaavan koulutuksen järjestäminen onnistuu myös parhaiten paikalliskerhoilta. Siihen pitää pyrkiä saamaan mukaan myös niitä opettajia, jotka eivät vielä ole MAOLin jäseniä. Itse MAOLinkin toiminta muuttuu koko ajan, kun pyritään vastaamaan tämän päivän haasteisiin. Pedagogisen osaamisen aseman vahvistaminen liiton toimistossa näkyy pedagogisen asiantuntijan ja kehityspäällikön palkkaamisena.

Yhteisöllisyys tuli esille monissa puheenvuoroissa ja yksityisissäkin keskusteluissa. Puhuttiin MAOL-perheestä samassa hengessä kuin vuosikymmeniä sitten. Onko aika kuitenkin muuttunut kovemmaksi ja asiallisemmaksi niin, että yhdessä juhliminen ei enää ole muotia eikä houkuttele järjestön jäseniä mukaan. Kutsuvierastilaisuuteen Helsingin kerho sai tuvan täyteen, mutta omille jäsenille suunniteltuun avoimeen tilaisuuteen ei tullut ilmoittautuneita edes sen vertaa, että tilaisuus olisi voitu järjestää. Tämä antaa aihetta kysyä, mitkä olisivat nykyään nuoria – ja vanhempiakin – opettajia houkuttelevat yhteistyömuodot. Eivät kai ihmiset ole niin paljon muuttuneet, että eläisivät pelkästään leivästä ison kirjan ilmausta käyttääkseni.

 

Ekbergin juhlahuoneisto tarjosi viihtyiset tilat arvokkaalle juhlalle.

 

Kansainvälisen tuulahduksen ohjelmaan toi kerhon hallituksen jäsenen, Viikin normaalikoulun lehtorin Elena Vyskubovan järjestämä juhlavisa. Se on tavallaan tuontitavaraa itänaapurista, missä visailua käytetään yleisesti muuta opetusta kevyempänä oppimisen muotona, vaikka se meillä on ensisijaisesti vain viihdettä. Kysymysten vaativuudesta huolimatta juhlavieraat selvisivät kunnialla, vaikkakin välillä piti neuvotella oikeista vastauksista tuomariston kanssa, hyvässä sovussa tietenkin. Oliko kansakoulu pakollinen kerhon perustamisvuonna 1927? Matematiikkakysymyksen kohdalla oli onneksi paikalla todellinen matematiikan tietäjä, vastikään liiton kunniajäseneksi nimetty Matti Lehtinen. Hän tiesi, että Hilbert esitti tunnetut ongelmansa matemaatikkokongressissa Pariisissa vuonna 1900 eikä suinkaan julkaisun painovuotena 1902. Olisitko sinä tiennyt? Visa myös todisti, että liitto on hyvissä käsissä. Leena Mannila oli nimittäin toisen tasapistein parhaaksi selviytyneen joukkueen kantava voima.

 

[Julkaistu: Dimensio 1/2018]

Tags: 

Lisää eDimensiossa

Luovuus, koulu ja matematiikka , 10. maaliskuu 2018 - 14:37
Teknologiateollisuus tutuksi , 10. maaliskuu 2018 - 12:16
Dimensio 2/2018 , 10. maaliskuu 2018 - 11:03
Faces of Women in Mathematics , 10. maaliskuu 2018 - 10:00
Luovuus matematiikassa , 11. helmikuu 2018 - 10:21
Kuka saa tuntea matematiikan ilon? , 11. helmikuu 2018 - 9:31
Analogiamalli sähköoppiin , 3. helmikuu 2018 - 9:30
Helsingin kerho 90 vuotta , 3. helmikuu 2018 - 9:20
Dimensio 1/2018 , 3. helmikuu 2018 - 9:00
Vuoden 2017 opettaja: Vesi, wasser, eau, voda , 19. marraskuu 2017 - 9:57
Dimensio 6/2017 , 19. marraskuu 2017 - 9:01
Opettaja artikkelin kirjoittajana , 16. marraskuu 2017 - 9:36
Dimensio 5/2017 , 29. lokakuu 2017 - 9:16
Mihin matematiikkaa tarvitaan , 16. elokuu 2017 - 9:00
Laskukone vauvan aivoissa , 16. elokuu 2017 - 9:00
Dimensio 4/2017 , 16. elokuu 2017 - 1:00
Dimensio 3/2017 , 23. huhtikuu 2017 - 9:00
Eurajoen vesitornin Foucault’n heiluri , 22. huhtikuu 2017 - 9:00
Historiaa, fysiikkaa ja fysiikan historiaa , 2. huhtikuu 2017 - 9:00
Dimensio 2/2017 , 31. maaliskuu 2017 - 9:00
Erään matematiikan vihaajan tunnustuksia , 2. helmikuu 2017 - 9:00
Dimensio 1/2017 , 26. tammikuu 2017 - 9:00
GeoGebra-täydennyskoulutuksia verkossa , 6. joulukuu 2016 - 9:00
Dimensio 6/2016 , 6. joulukuu 2016 - 9:00
GeoGebra tänään , 26. lokakuu 2016 - 9:00
Dimensio 5/2016 , 26. lokakuu 2016 - 9:00
Lukion tärkein ainevalinta? , 26. lokakuu 2016 - 9:00
Taide taittaa matematiikkaa – Osa 2(2) , 26. lokakuu 2016 - 9:00
MAOLin syyskoulutuspäivät Oulussa , 26. lokakuu 2016 - 9:00
Dimensio 4/2016 , 24. lokakuu 2016 - 9:00